You are stronger that Anorexia, keep fighting, you can do this!

Viikonlopun kotiloma sujui vielä odotettuakin paremmin! Sain syötyä suunnitelman mukaisesti (pystyin jopa maistelemaan vähän herkkuja!), en harrastanut pakkoliikuntaa, viiltelyä tai muutakaan kiellettyä vaan tapasin kavereita ja vietin aikaa perheeni kanssa.
Tuntui hyvältä olla kotona kun ilmapiiri ei ollut niin kireä eikä vanhempien tarvinnut juosta perässäni ja kytätä ruokailuja. Oli ihanan normaalia ja vasta sinä viikonloppuna tajusin miten sitä olenkaan kaivannut! Anoreksian ollessa pahimmillaan yritin sulkea perheen ja ystävät elämäni ulkopuolelle, sillä laihdutus meni kaiken edelle. Valehtelin, huusin ja raivosin heille, vaikka he yrittivät vain pitää minusta huolta samalla kun  yritin näännyttää itseni hengiltä. Kotona käydessäni äiti sanoi minulle liikuttuneena, että ihanaa kun kotiin tulit Sinä  eikä Anoreksia. Toivottavasti  tämä jälkimmäinen tunkeilija häipyy vielä elämästämme lopullisesti! :)